30.11. Koekausi käynnistynyt

Eilinen päivä meni pitkästä aikaa ajokokeissa venakko Moskun kanssa. Puolangalla järjestettiin "Putin Pamaus"-koe, jossa venakot olivat etusijalla. Ajankohta tuntui sopivan omaan kalenteriin, joten ei muuta kuin sinne! Keli oli sellainen, ettei tulostavoitteita kyllä lähtiessä edes ollut. Omilla nurkilla ei ole karppakelistä johtuen päästy koiraa ajattamaan kolmeen viikkoon kuin yhtenä päivänä, eikä silloin kyllä ajo kulkenut. Puolangan maasto oli vaaramaisemassa ja lumikeliksi arvosteltiin. Lunta oli kyllä, mutta se oli jäistä ja kovakuorista. Työläs oli urakka Moskulle!

Maasto oli kuitenkin varsin jänisrikas ja molemmissa erissä haut olivat erittäin nopeat: 4min ja 2min. Ajo sen sijaan kulki melko takkuillen ja hitaasti kun koira joutui jälkiä tarkistelemaan kelistä johtuen tosissaan. Ja Moskun tiukkuudella meinasi äänen anto olla todella vähäistä. Jänistä nähdessämme koira oli jäljessä vain kolmisen minuuttia ja hiljaa. Sinnillä Mosku kuitenkin sai jänikset liikkeellä pidettyä - vaikkakin toiseen erään tuli pidempää hukkaa. Ajominuutteja kertyi 183. Niukasta haukusta johtuen ei ajotaito- ja haukkupisteillä juhlittu, joten tulos jäi harmittavan niukasti vajaaksi ykkösestä: Ajok2 73,63p. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen tuohonkin tulokseen tuossa kelissä, joka ei todellakaan ole Moskulle paras. Haastetta riitti ilmeisesti muillakin, koska Moskun sijoitus oli 2. 9 koiran kokeessa.

Kasvatit ovat myös ahkeroineet lut-kokeissa. Eilen Vihdin kokeessa debytoi nuori herra Keke (R.Nitro), jolle tulos C39p. Samassa kokeessa sijoitustyttö Nelli haukkui loistotuloksen B43p.
Aksakisoissa puolestaan viikko sitten Metka tekaisi viimeisen nollaratansa ja sai sertillä menolipun kakkosluokkaan. Onnea kovasti kaikille taustajoukkoineen!!

Viikko vielä aherrettava töissä ja sitten olisikin ohjelmassa viikon jahtiloma Ruotsissa. Sitä odotellessa :)

20.11. Pentula hiljenee hetkeksi

Nyt on viimeiselläkin pennulla oma kotinsa, joten Repokettulassa aletaan keskittyä täysillä tulevaan jahtikauteen. Niin ne vaan sopivat kodit ipanoille aina löytyvät kun vaan malttaa sitä oikeanlaista odotella ;)

Oman lauman vahvistukseksi jää siis mukavan oloinen tättähäärä, Hupi. Omaa laumaa ei ollut tarkoitus enää kasvattaa yhdelläkään päällä ennen kuin luonnollisen poistuman kautta harvenemista tapahtuu. Vanhukset kuitenkin porskuttaa entistä vahvemmalla voimalla ja terveydellä, joten periaatteistaan joutui taas joustamaan. Toisaalta - parsonnartulle alkaa kyllä olla jo tilausta, koska sitten parin vuoden päästä kun Hupi-neiti toivon mukaan täysillä työikäinen jo on, ovat meidän parsonneitoset jo iältään reilut 10 ja 12v. Todennäköisesti siis eläkkeellä jo molemmat, Siru ja Hippu. Toivotaan siis Hupista meille hupia elämään :). Tässä vaiheessa vaikuttaa olevan varsin emänsä oloinen, iloinen hännänheiluttaja.

Hupi

Varsin mieleinen oli tämä Sisun ja Doggyn pentue minulle muutenkin. Hupin lisäksi jätin jalostusoikeuden/sijoitin vielä kaksi muutakin likkaa. Toivotaan että jollain näistä pääsee tulevaisuudessa sukuakin jatkamaan.

Tulevista suunnitelmista sen verran, että ensi kesälle on harkinnassa yksi parsonpentue sijoitusneiti Nellille (R.Myrsky). Tuleva jahtikausi näyttää laitetaanko suunnitelmat etenemään - miten Nelli alkaa ensimmäisellä täydellä kunnon jahtikaudellaan pelittää. Tähän saakka on otteet olleet jo varsin lupaavat. Saalista on tullut mukavasti ihan kelpo töillä ja ensimmäinen koetuloskin plakkarissa.

Nellin kauden ensimmäinen supi

Ja varsin mielenkiintoista beussipentuetta suunnittelen myös ensi keväälle. Tästä tulossa lisätietoa kotisivuille lähiaikoina.

Hupin ja sisarusten emä Sisu on kyllä kuntoutunut pentulomastaan jo hyvin. Toissapäivänä saaliiksi Sisulle mäyräpari oikein hyvillä, muutaman tunnin töillä.

Sisun mäyrät

Kotirintamalla tutut mäyränpesät ammottaa tyhjyyttään. Vain eräässä isossa kivilinnassa näyttää eloa olevan, mutta se saa omasta puolestani kyllä olla ottamatta omilla koirilla.

Ajokoiratouhuja hankaloittaa kelit ikävästi. Muutaman sentin lumikerros on jäätynyt kovaksi karppakerrokseksi ja kelit pysyneet samana jo useamman viikon. Mosku on siis ulkoillut lähinnä remmilenkeillä, kun tassuja halutaan säästellä. Mosku on ilmoitettu pitkästä aikaa kokeisiinkin, joten toivotaan että tuo keli alkaisi vähitellen muuttumaan! Ritulle on toivottu uutta lunta, jotta ketun jälkiä päästäisiin katsomaan. Viime viikonloppu niitä yritettiin etsiä, mutta tuloksetta. Komealla äänellä Ritu kyllä pöläytti lauantaina jänistä ja sunnuntaina kaurista. Toivotaan että alkaisi toivottua riistaakin löytymään!

16.11. Kuulumisia

 

 

 

Repokettula alkaa vähitellen hiljentyä kun suurin osa pennuista on lähteneet uusiin koteihinsa. Onnea kovasti tulevalle taipaleelle kaikille! Tällä hetkellä kotona rellestää enää kolme Sisun ja Doggyn tyttöstä: Kotiin oman lauman jatkoksi jäävä Pikku-Hukka, eli Hupi, viikon päästä Haminaan kotiutuva Pikku-Piraija, sekä vielä omaa kotia vailla oleva Pikku-Jätti.

Pikku-Jätille siis vielä olisi hakusessa oma, harrastava koti. Jätti on vilkas, erittäin saalisviettinen ja taistelutahtoinen. Todella avoin ja sosiaalinen, iloinen pentu! Vauhtia piisaa ja moottoria pitäisi löytyä harrastamiseen mukavasti. Jätti vaikuttaisi olevan myös mukavan ohjaajapehmeä ja miellyttämishaluinen, joten näkisin kyllä potentiaalia ja koulutettavuutta hyvin moneen lajiin. Jätti on karvaltaan sileä ja jäänee pienikokoiseksi.



Jahtikausi alkaa olla mukavassa vauhdissa. Kasvatit ovat saaneet saalista ja luolakokeissakin on käyty. Viime viikolla nuori herra Nalli (R.Nalli) teki lyhyen ytimekkäällä työskentelyllä ensimmäisessä kokeessaan tuloksen B-43. Perjantaina vuorostaan sijoituslikka Nelli (R.Myrsky) haukkui sinnikkäästi hyvän C-38 tuloksen.

Eilen Pikku-pentueen emä Sisu rentoutui mammalomastaan supijahdin merkeissä. Saaliiksi Sisulle, sekä N-pentueen isälle, Itävallan poika Kitalle iso supipari. Toisaalla Kitan poika Keke (R.Nitro) työsti myös supin saaliiksi.

  

Omakin luolajahtikausi päästiin lopulta aloittamaan kaksi viikkoa sitten vierailulla Paltamoon. Reissusta kotiin tuomisina Ekille saatu 14kg:n urosmäyrä.

Myös muissa harrastuksissa kasvatit ovat aktiivisia olleet. Agilityrintamalla Hertta (R.Fireball) lunasti jo tuloksillaan paikkansa ensi vuoden arvokisoihin kotimaassa, sekä hienosti myös joukkuepaikan Suomea edustamaan ensi kevään World Agility Open-kisoihin Hollantiin! Tänään puolestaan Hertan poika Metka (R.Metka) nappasi toisen agility-luva:nsa ja luokkanousu siintää enää yhden tuloksen päässä.

Beussirintamalla on takana suorastaan varsin painajaismainen syksy. Keväisen O-pentueen osalla on riittänyt surua ja murhetta kun peräti puolet pentueesta sairastui olkanivelen OCD:en. Painajainen alkaa toivon mukaan olla nyt takana päin. Kaikki neljä on onnistuneesti operoitu, kivuttomia ja kunnossa jälleen. On tämä vaan ollut varsin opettavainen ja karu kokemus itsellenikin! Tämä pentue on omia kasvatteja jo 3.polvessa eikä aikaisemmin ole yhtään tapausta kasvateissa ollut. Nyt sitten puolet pentueesta! Eikä aivan lähisuvussa tiedossani myöskään sairaita ole. Mutta ei tässä muuta voi kuin pahoitella tapahtunutta, jättää jalostuksesta pois tämä pentue ja emä, sekä toivoa parasta että tällaista ei enää tarvitse kenenkään kokea!

Kaikesta huolimatta uusia beussi pentusuunnitelmia on alettu tekemään. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan ja pentueelle tuntuisi kiinnostusta olevan, on ensi keväälle mahdollisesti suunnitelmissa beussi-ipanoita. Kotisivuille tulossa tietoa suunnitelmista lähiaikoina.

Seuraavaksi katseet alkavat olla jo joulukuussa ja tulevissa jahtireissuissa Ruotsiin ja Etelä-Suomeen :)