Hieno vuosi takana - toivottavasti yhtä hieno edessä!

Vuosi 2013 oli hyvä vuosi! Yksi suurimpia ilonaiheita oli varmasti terveys <3
Omien koirien kanssa harrastaessa vuosi oli kyllä poikkeuksellisen antoisa myös. Omaan laumaan saatiin peräti viisi valiotitteliä. Kikalla ja Jallulla jäi valionarvot vielä yhden tuloksen päähän. Töitäkin on tehty, se on myönnettävä. Mutta mukava on ollut harrastaa! Siinä oppii omista koiristaankin NIIN paljon!

Eipä ole hassumpi vuosi ollut kasvateillakaan. Lämmin kiitos tästä kuuluu jälleen Maailman Parhaille kasvatinomistajille! Meillä on NIIN hyvä tiimi! <3
Eikä unohdeta niitäkään jotka ovat harrastelleet ja puuhastelleet omaksi ilokseen.

Tästä on hyvä jälleen jatkaa - nöyrin mielin ja ilolla.
Iloista, tulosrikasta ja antoisaa Uutta Vuotta kaikille! Terveyttä ja hyvää mieltä!
- Toivottaa Repoketun väki :)

Terveystuloksia

Kotisivut odottavat uudistumistaan. Siitä syystä ei tuo kasvattien terveystietokantakaan aivan ajantasalla ole pysynyt. Päivittelenpä siis uusia sivuja odotellessa tuoreimpia kasvattien terveystuloksia tänne.

L-beusseista on nyt kuvattu neljä kymmenestä. Loput ovat luvanneet kuvauttaa ensi vuoden aikana. Osa odottelee kahden vuoden ikää jolloin selkäkuvat saa virallisiksi. Kuvatut Leimu, Lysti, Doris (R.Lempi) ja Häjy (R.Luoti) ovat luustoltaan terveitä. Kyynärät kaikilla 0/0, lonkat Doriksella A/A, Lystillä A/B ja Leimulla B/B. Lystiltä tutkittiin myös silmät ja ne olivat terveet. Häjyn lonkat lähti kuvanneelta lääkäriltä A/A:na ja kyynärät terveenä. Kennelliiton lausuntoa ei ole vielä tullut.

Kahdelta sisaruksista, Lystiltä ja Dorikselta, löytyi selkänikamia 12+8, kun normaali määrä on 13+7. Tämä oli itselleni uusi löydös. Kuvanneet lääkärit käyttivät termiä nikamasiirtymä. Aika-ajoin näitä kuulemma löytyy, mutta harvoin tulee esille jos koko rankaa ei kuvata ja varsinkaan nikamia tarkemmin lasketa. Tärkeintä kuitenkin että molemmilla selkä on muuten täysin terve ja nikamat oikea-asentoiset. Kuvanneet ortopedit olivat molemmat sitä mieltä ettei tällä löydöksellä ole koiran itsensä kannalta mitään merkitystä. Selän toiminnan kannalta on aivan yhdentekevää onko koiralla 12 vai 13 kylkiluuta. Samaa mieltä oli myös ell Ventelä kun häneltäkin asiaa konsultoin. Leimulla ja Häjyllä nikamamäärät olivat normaalit ja selät puhtaat. Mielenkiinnolla odotellaan loppupentueen kuvaustuloksia.

Näistä(kin) löydöksistä päästään jälleen mielestäni siihen suositukseen: "Hyvät beussiharrastajat ja eritoten kasvattajat: Kuvauttakaa koirienne selät. Varsinkin jalostuskoirilta!"

Parsonkasvateista loppuvuoden aikana on silmätarkastettu Upi (R.Guru), Fanni (R.Gaga), Hertta (R.Fireball) ja tuoreimpana Piitu (R.Häjy) - kaikki silmiltään terveitä. Upilta, Fannilta ja sisko-Deviltä (R.Gini) tutkittiin myös polvet tuloksella 0/0. Piitun tulos tarkoittaa nyt sitä ettei estettä astuttamiselle tammikuulla ole terveydenkään puolesta :)

Muita terveysongelmia ei tietooni ole kasvattien osalta onneksi viime aikoina tullut. Myös omat koirat ovat saaneet olla terveinä. Jopa Mosku-venakolla syksyllä todettu spondyloosi on onneksi pysynyt oireettomana eikä ole vielä rajoittanut koiran käyttöä.

R.I.P. Pipa

Ei se koko vuosi sentään pelkkää ruusuilla tanssimista ja menestystä ole ollut kasvattajan arjessakaan. Mukaan mahtuu haikeutta ja murhettakin. Viikko sitten kasvattini Pipa (R.Dharma) lähti sateenkaarisillalle aivan liian varhain - vain vajaan kuuden vuoden iässä. Pipahan oli sijoitusnarttuni ja L-pentueen emä. Tämän koiran vaiheita tuli seurattua hyvinkin läheltä ja paljon, joten siksi Pipan poismeno tuntui koskettavan erityisesti :(

Syy Pipan tilanteeseen alkoi keväällä, jolloin metsälenkillä juostessaan toisen koiran kanssa Pipa ojan yli hypätessään törmäsi pahasti ojan penkkaan. Ojasta Miia Pipan tuskissaan löysi ja eläinlääkärille kävi tie. Ruhjeiden lisäksi löytyi varpaasta murtuma, jota hoidettiin. Ontumista jatkui kuitenkin vaihtelevasti pitkin kesää. Välillä koira oli parempi, välillä huonompi. Hierottiin, tutkittiin, kuvattiinkin - löytämättä mitään vikaa. Syksyn kokeita ennen Pipa kieltäytyi hyppäämästä estettä ja alkoi vingahdella aika-ajoin. Rasituksen jälkeen oli kipeämpi. Osteopaatin käsittelyssä koira meni huomattavasti kipeämmäksi ja niinpä ranka kuvattiin uudelleen isommalla klinikalla ja perusteellisemmin. Syy vaivoihin löytyi lopulta. Kaularangan toinen nikama, C2, oli sijoiltaan ja taivutuksessa painoi pahasti hermoon. Vamma traumaperäinen, muuten ranka puhdas; korjaaminen mahdotonta ja ennuste huono. Kansankielellä Pipalta meni kevään tapaturmassa "niskat nurin".

Kipulääkkeillä mentiin jokunen viikko. Tilannetta se ei toki mitenkään muuttanut - ainoastaan paransi hiukan elämänlaatua loppuajasta. Viimein viikko sitten tuli aika päästää Pipa, joka rakasti juoksemista enemmän kuin mitään muuta, juoksemaan kivuitta autuaammille maille. <3

Osanottoni vielä Miialle. Suurkiitos Pipan hoitamisesta parhaalla mahdollisella tavalla! Pipa vietti varmasti parhaan mahdollisen elämän!

Samana päivänä kun sain uutisen Pipan lopullisesta lähdöstä, tuli toinenkin suru-uutinen koskien kasvattiani. Tämä toinen oli joutunut pahaan tappeluun ja taisteli hengestään erittäin pahoin loukkaantuneena. Kaksi päivää tällä koiralla meni hämärän rajamailla ja ennuste näytti jo erittäin huonolta. Sitkeä sissi päätti kuitenkin olla antamatta periksi ja alkoi toipua. Nyt tilanne on jo hyvä ja koira palannee lähes täysin ennalleen. Onneksi!!

 

 

 

 



Loppuvuoden kuulumisia

Aikaa vierähti melko tovi edellisestä päivityksestä. Tämän ajan kuulumiset voisi otsikoida vaikkapa edellisen tapaan. Marras-joulukuu on pitänyt sisällään lähinnä jahtia, uusia valioita ja tulevan suunnittelua :)

Marraskuun alku käynnistyi hienolla tuloksella kun nuori neiti Ansa (R.Murina) jatkoi vakuuttavaa työtään keinoluolilla. Kolmannesta kokeesta tulos A47 ja Luo1. Nyt puuttuu käyttövaliosta enää se pakollinen näyttelytulos :). Ansa on osoittanut toimivuuttaan mukavasti jo jahdissakin syksyn kuluessa. Seuraavaksi sitten kohti Lume-kokeita kun kokemusta karttuu.

Marraskuun puolivälissä oli vuorossa jahtilomaviikko nro1. Viisi päivää kului rattoisasti luolajahdissa terrien kanssa Hyvinkäällä ja Tammisaaressa. Hyvinkäällä mukana olivat Ruotsalaisystävämme, joiden kanssa vietimme laatuaikaa vuorostaan Suomen jahtimailla. Saalista saatiin ja mukavaa oli! Ja tulipa Ruotsiin yksi uusi Suomen metsästysvaliokin, kun saksanterri Iris suoritti Lume-kokeen vakuuttavasti.

Viikonloppu jatkettiin Tammisaaressa, josta kolmen päivän saaliiksi 11 supia ja 2 mäyrää. Reissun parasta antia oli varmasti nuori herra Paavo (R.Gangsta), josta on kehkeytynyt tasaisen varmasti toimiva pyyntikoira.

Yksi Paavon saaliista

Marraskuun loppuun mahtui toisenlaistakin jahtitunnelmaa. Moskun kanssa osallistuttiin venäjänajokoirien jänismestaruuskokeisiin Nurmekseen. Tuuria ei oikein ollut matkassa. Keli oli rapsakka ja jänikset pinkoi kuin viimeistä päivää heti kuulumattomiin. Kahteen kertaan jouduttiin erä keskeyttämään kohtuuttoman häiriön vuoksi vieraan koiran tultua Moskun ajoon. Kolmatta jänistä Mosku kuitenkin kyyditsi mukavasti sen minkä aika riitti. Tulokseen ei ajominuutit riittäneet, mutta sijoitus 8/13. Mielestäni keskivertokoiralle keskivertosijoitus. Mutta mukava kokemus oli!

Jahtilomaviikko nro2 lopeteltiin viikko sitten. Sunnuntaina suunnattiin jälleen Tiinan ja Anun kanssa laivalla Ruotsiin, jossa Delsbon kylässä jahtia oli luvassa viime vuotiseen tapaan maanantaista torstaihin. Reissu oli kerrassaan uskomattoman onnistunut kaikin puolin! Kelit suosivat ja kettuja riitti ihmeteltäväksi asti. Maanalta löydettiin kaikkiaan viisi kettua ja samalla päästiin kokeilemaan metsästyskokeita koirillamme, koska kaksi tuomaria oli jahdissa mukana koko ajan.

Kyllähän Ruotsin ketut Suomalaista käskytystä uskoivat, eikä koiria meidän tarvinnut hävetä. Kotiin tuomisina oli torstaina hyväksytty metsästyskoe viidellä koiralla! Ruotsin metsästysvalioiksi siis leivottiin Eki (R.Ego) ja äitinsä Siru, sekä F-pentujen isä Peksu. Tulokset tuli myös Anun Rikolle (R.Enrico) ja Erinille. Näillä kahdella valioituminen odottelee Suomen tuloksia ensin. Mutta olihan reissu! Näiden viiden ketun lisäksi ehdittiin kaivaa vielä mäyräkin Rikon hyvällä työskentelyllä. Mukava oli nähdä myös Sirun tyttö Kettu (R.Kersantti-Karoliina). Hurmaava, ja mikä parasta - toimiva tyttö on Ketusta kasvanut. Jahtikuvia Ruotsin reissulta löytyy galleriasta: http://repoketun.kuvat.fi/kuvat/Jahtikuvat/Delsbo,+Ruotsi+2.-5.12.2013/

Laatuaikaa Ruotsissa

Viikonlopuksi ajelin vielä Tammisaareen jahtia jatkamaan melkoisen Repokettu-lauman voimin. Ja milläpäs muulla se Suomen jahtikaan perjantai aamuna alkoi kuin ketulla Tuitulle (R.Cherry Berry) :). Mukana jahdissa olivat omien koirien lisäksi myös Paavo (R.Gangsta) ja isänsä Juhani, Pastori (R.Firecracker), nuoriso Metka (R.Metka) ja Nelli (R.Myrsky), sekä Teron mäyräkoirat. Tällä kokoonpanolla harvennettiin paikallista petokantaa 8 supin, yhden ketun ja yhden mäyrän verran. Ja olihan taas mukavaa!! Ritu alkaa myös herätä riistalle mukavasti. Sekin tuli Tammisaaressa huomattua.

...Ja laatuaikaa Suomessa

Kuulumisia sitten vielä beussirintamaltakin. Suunnitellun pentueen emä Iita (R.Iso-Iita) ehti tekaista vielä viimeisen valionarvoon vaadittavan Toko:n ykköstuloksen muutamaa päivää ennen juoksun alkua. Viikko sitten Oiva-sulhon luona vieraili siis Suomen nuorin tottelevaisuusvalio-beussi ;).
Iitan ja Oivan treffit sujuivat onnistuneesti, joten jos kaikki etenee suunnitelmien mukaan, odotamme beussi-ipanoita syntyväksi viikolla 7. Pentueesta lisätietoa omalla sivullaan: http://www.repoketun.com/pentue_Iso_Iita.htm

Jahtia, tuloksia ja tulevan suunnittelua

Tervetuloa Repoketun uuteen blogiin! Vanha blogi ilmeisesti hävisi harmillisesti bittiavaruuteen, joten puhtaalta pöydältä aloitetaan kuulumisien kirjoittelu.

Lokakuu oli varsin toiminnantäyteinen. Heti kuun ensimmäisinä päivinä korkattiin Etelän luolajahtikausi Hyvinkäältä. Pari päivää luolajahtia kului loistavasti hyvässä seurassa ja vähän liiankin mukavassa kelissä. Elukoita ei vielä juurikaan maanalla ollut, mutta päästiin sitä kuitenkin muutamassa paikassa riistatöiden makuun. Omien koirien lisäksi mukana touhussa oli Piitu (R.Häjy) ja Rino (R.Eminemi), Pastori (R.Firecracker) ja Nelli (R.Myrsky), Hertta (R.Fireball) ja tyttärensä Ansa (R.Murina).

Perjantain saldo oli mäyrä Piitulle ladon alta. Tämä olikin Piitun ensimmäinen kohtaaminen mäyrän kanssa. Hyvin nuori neiti hommat hoiti ja saalis korjattiin talteen. Toinen mäyrä tuotti töitä isossa ladonalusessa siinä määrin, että sille jäätiin tällä kertaa hopealle. Loput paikat olikin tyhjää täynnä. Lauantaina kierrettiin myös lukemattomia tyhjiä pesiä, mutta eräksi päätyi kuitenkin mäyräkolmikko Sirulle suuuren ladon alta, sekä Ansan hoitelema supikoira. Hyvä reissu! Suurkiitos mukana olleille ja erityisesti jälleen Ismolle ja Annelle vieraanvaraisuudesta!

                                          Piitun ensimmäinen mäyrä

Sunnuntaina jatkettiin parsonien erkkariin ja sieltä kotimatkalle. Erkkarissa oli mukana viisi kasvattia, joista kolmelle Eri ja kahdelle Eh. Hippu-muorille Eh ja tuontiuroksille Kitalle ja Busselle myös Eri. Ihan hyvin isossa porukassa! Näyttelypaikalla näytillä kävivät myös 10-viikkoiset N-epelit Keke, Nalli ja Päre. Reippaita poikia kaikki! Ei hälinä ja vilinä jätkiä pelottanut :)

 Hyvinkään reissulla tuli treffattua myös suunnitelmissa olevan beussipentueen vanhemmat - Iita (R.Iso-Iita) ja Oiva (Onks Toi Figure). Toko-treenit pidettiin ja ulkoiltiin. Hyvältä näyttää molemmat koirat! Aktiivisia, erinomaisesti työskenteleviä ja avoimia koiria molemmat! Lisätietoa suunnitelmista löytyy kotisivujen puolelta: http://www.repoketun.com/pentue_Iso_Iita.htm
Iitan juoksua odotellaan alkavaksi marraskuun loppupuolella.

 

                                          Oiva ja Iita leikkisänä

Jälkikausi Kikan kanssa saatiin hienoon päätökseen viikko sitten Muhoksella, kun saimme viime hetken peruutuspaikan FH-kokeeseen. Laji on itselleni uusi, ja siksikin erittäin mielenkiintoinen ja haasteellinen! On ollut tosi mielenkiintoista treenata, pohtia ja viilata. Ajatuksena olikin lähteä hakemaan kokeesta "vikalistaa" tulevia treenejä varten. Mutta kuinkas kävikään - Kikka ajoi erittäin hyvän jäljen ja siitähän seurasikin FH1-koulari hyvällä ykköstuloksella pistein 92! Alusta ja olosuhteet olivat kyllä ihanteelliset ja koko homma tuntui Kikalle lähinnä läpihuutojutulta. Jäljeltä se ei poikennut; ainoastaan tarkasti kuonolla muutaman kerran jäljen sivusta. Harhajälkiä en itse edes huomannut. Sen verran eleettömästi Kikka ne tarkisti. Kahdella kulmalla se kävi puoli koiranmittaa tarkastamassa toista suuntaa ja pyörähti sitten heti oikealle jäljelle. Esineilmaisuissa ei ollut myöskään moitteen sijaa. Jäljen Kikka ajoi hyvällä intensiteetillä ja matalalla nenällä. Olihan hieno juttu!! :) Tästä on hyvä jäädä talvitauolle - jos ei nyt sitten ehditä muutamaa treenijälkeä vielä ennen pysyviä lumia käymään. Kovasti himottaa jo päästä kokeilemaan kakkosluokan jälkiä!

 

Lokakuussa on tuloksia kasvatit tehneet monessa lajissa. Aksassa nollia ovat napsineet parsonit Nala (R.Gaya) ja Hertta. Beussi Donna (R.Domina) teki hienon ykköstuloksen jälkikokeissa saaden koularin JK2. Luolakokeissa ovat käyneet C-tulokset haukkumassa Sisu (R.Kenraali-Kenkku) ja Devi (R.Gini), sekä kaksi B:tä juuri koeiän saavuttanut Ansa (R.Murina). Näyttelyrintamalla sijoitustyttö Nelli (R.Myrsky) sai viimeisen junnusertinsä Viron maalta ansaiten Eestin juniori-muotovalion arvon. Iita-beussi puolestaan teki toisen ykköstuloksensa Toko:n EVL:ssä ja on näin ollen enää yhden tuloksen päässä TVA-arvosta.

Jahtikausi jatkuu ja saalista on saatu jo monelle kasvatille. Viikon päästä alkaakin ensimmäinen syyslomaviikko ja silloin olisi ohjelmassa monta päivää Etelän runsailla riistamailla kera terrien. Sitä odotellessa! :)