Syy Pipan tilanteeseen alkoi keväällä, jolloin metsälenkillä juostessaan toisen koiran kanssa Pipa ojan yli hypätessään törmäsi pahasti ojan penkkaan. Ojasta Miia Pipan tuskissaan löysi ja eläinlääkärille kävi tie. Ruhjeiden lisäksi löytyi varpaasta murtuma, jota hoidettiin. Ontumista jatkui kuitenkin vaihtelevasti pitkin kesää. Välillä koira oli parempi, välillä huonompi. Hierottiin, tutkittiin, kuvattiinkin - löytämättä mitään vikaa. Syksyn kokeita ennen Pipa kieltäytyi hyppäämästä estettä ja alkoi vingahdella aika-ajoin. Rasituksen jälkeen oli kipeämpi. Osteopaatin käsittelyssä koira meni huomattavasti kipeämmäksi ja niinpä ranka kuvattiin uudelleen isommalla klinikalla ja perusteellisemmin. Syy vaivoihin löytyi lopulta. Kaularangan toinen nikama, C2, oli sijoiltaan ja taivutuksessa painoi pahasti hermoon. Vamma traumaperäinen, muuten ranka puhdas; korjaaminen mahdotonta ja ennuste huono. Kansankielellä Pipalta meni kevään tapaturmassa "niskat nurin".
Kipulääkkeillä mentiin jokunen viikko. Tilannetta se ei toki mitenkään muuttanut - ainoastaan paransi hiukan elämänlaatua loppuajasta. Viimein viikko sitten tuli aika päästää Pipa, joka rakasti juoksemista enemmän kuin mitään muuta, juoksemaan kivuitta autuaammille maille. <3
Osanottoni vielä Miialle. Suurkiitos Pipan hoitamisesta parhaalla mahdollisella tavalla! Pipa vietti varmasti parhaan mahdollisen elämän!
Samana päivänä kun sain uutisen Pipan lopullisesta lähdöstä, tuli toinenkin suru-uutinen koskien kasvattiani. Tämä toinen oli joutunut pahaan tappeluun ja taisteli hengestään erittäin pahoin loukkaantuneena. Kaksi päivää tällä koiralla meni hämärän rajamailla ja ennuste näytti jo erittäin huonolta. Sitkeä sissi päätti kuitenkin olla antamatta periksi ja alkoi toipua. Nyt tilanne on jo hyvä ja koira palannee lähes täysin ennalleen. Onneksi!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti