10.2. Kuulumisia

Meillä on nyt pentuja! Iita pyöräytti eilen 6 potraa poikaa ja 2 tyttöstä. Vahvoja, elinvoimaisia pentuja kaikki alusta saakka. Iita on loistava emä! Se pitää pennut hiljaisen tyytyväisenä ja putipuhtaana. Toivotaan että jatkokin sujuu näin hyvin. Poikia tuli melkoinen katras tällä kertaa. Näin ollen, pari poikaa on vielä alustavien varausten perusteella harrastavaa kotiaan vailla.
Pennuista löytyy kuvia jo galleriasta, lisää päivittelen varmasti melko usein. Sen verran tiiviisti tulee taas tuolla pentulaatikolla notkuttua ipanoita ihastelemassa :)

http://repoketun.kuvat.fi/kuvat/Repoketun+kasvatit/O-pentue+(beussi)/

Viikko sitten tehtiin näillä näkymin kauden viimeinen jahtireissu Etelään. Kaksi päivää kuoppia kaiveltiin. Työlästä oli kivisessä routamaassa, mutta koirat saavat hommia ja kaksijalkaiset laatuaikaa. Saaliiksi nousi kolme supia. Parissa paikassa jouduttiin lyömään peli poikki yksinkertaisesti liian työlään kaivuupaikan takia. Sen kokoisia kiven murikoita alkoi eteen tulla. Supit kuitenkin Sirulle, Pastorille ja Ansalle. Mukava oli nähdä puolitoista vuotiaiden Ansan ja Nellin kehitystä. Varsin mukavasti pelaava pentue tämäkin! Neljä viidestä on jahdissa olleet ja kaikille saalista saatu. Ritu-venakko pääsi myös Etelän reissulla riistan makuun päästyään Ansan luolasta ulos ajamaa supia kiinni koppaamaan. Kyllä tiesi neiti heti miten hyyryläisen matka katkaistaan ;)

Kivistä kaivamista

Sirun supi

Ritu reippaana

Toissa sunnuntaina sijoituslikka Sisu (R.Kenraali-Kenkku) vieraili Joensuun näyttelyssä tavoitteenaan viimeinen serti. Sehän sieltä irtosikin Veli-Pekka Kumpumäen ylistävällä arvostelulla. Samalla Sisu oli rotunsa paras. Yllätys oli melkoinen kun sijoitus tuli vielä ryhmässäkin Paavo Mattilalta! Yhdistetyssä 3/8 ryhmässä Sisu oli RYP3, paras kolmosryhmän koira. Lieneekö ensimmäinen ryhmäsijoitus parsonnartulle Suomessa?

Näyttely-Sisu...

Nätti likka Sisu onkin; pieni ja hyvärakenteinen. Hyvä että tätä näyttelymaailmassakin vielä osataan arvostaa. Ja mikä parasta - myös metsällä pelaava. Riistaa on Sisulle saatu lähiviikkoina mukavasti ja koko ajan tyttö töissään kehittyy. Hyvä niin! Sisulle suunnittelen pentuetta reilun puolen vuoden päähän. Suunnitelmista lisää kevään kuluessa kotisivuilta.

 

...ja duunari-Sisu

Piitun tiineydestä ei vielä osaa sanoa. Treffeistä on nyt kulunut kolme viikkoa. Toivotaan parasta!

29.1. Talvikuulumisia

Tammikuu alkaa käydä loppuunsa. Kelit on olleetkin jo varsin talvisia viime viikkoina - parasta aikaa pakkanen paukkuu parinkymmenen asteen voimalla. Mutta miten ihanaa onkaan kun päivä on jo jatkunut ja aurinko näyttäytyy!

Lenkkeilty on koirien kanssa ahkerasti pakkasesta huolimatta. Kylmimmillä keleillä jäävät viluisimmat Hippu ja Siru pitkältä reissulta pois. Mutta muuten mennään koko poppoolla. Eilen onnistui napata koko lauma samaan kuvaankin. Harvinaista! Yleensä aina joku viipottaa metsän siimeksessä. Tämän kuvan aamuhämärissä pakkasta oli -20,5 astetta. Hyvin tarettiin :)

 

 Reilu viikko sitten käytiin luolajahdissa Siilinjärvellä. Pakkasta oli reilusti ja samoin alkoi olla maassa routaa. Reilun kahden metrin monttu oli jo melko työläs kaivettava! Päivän saldo oli Sirulle supipari. Muut luolat olivat tyhjiä.

Mosku on ollut ahkerana jänisjahdissa. Tämä talvi tuntuu sillä olevan ajojen suhteen varmasti paras tähän saakka. Ajot ovat pääsääntöisesti kulkeneet oikein hyvin ja koiraa on ollut ilo kuunnella. Jäniksiä on myös ammuttu useampia - lähinnä erittäin tiheän kannan harventamiseksi. Ja onhan tuo jänis toki herkkuruokaakin! Parhaan päivän saalis oli peräti viisi kampijalkaa kun käytiin kutsusta harventamassa taimikkoja syövää pihajäniskantaa. Kaikki ammuttiin samalle tielle n.150 metrin matkalle.

Viime viikon maanantaina käytiin Piitu-parsonin kanssa Virolahdella treffaamassa Tsekkipoika Bussea. Jos treffit tuottivat toivottua tulosta, olisi parsonpentuja odotettavissa maaliskuussa, viikon 12 tietämillä.

Iita-beussin maha pyöristyy mukavasti. Pentujen liikkeet jo tuntuvat ja mamma ottaa odotuksen rennosti. Huomenna lähdetään kauden viimeiselle luolajahtireissulle Etelään, sitten ruetaankin keskittymään pentujen hoitoon. Samalla reissulla lähtee Iita-mamma mukaan Kuhmoon mammalomalle. Kuvissa Iitalla tiineysvuorokausia takana 50. Jäljellä vielä puolitoista viikkoa :)

8.1. Pentukuulumisia

Uusi vuosi käynnistyy pentukuulumisilla.
Vaikuttaa siltä että Iitan ja Oivan joulukuiset treffit onnistuivat ja Iitan masu kasvaa :). Jos kaikki sujuu kuten pitääkin, muuttaa Iitan Kuhmon Repokettulaan kuun vaihteessa. Laskettu aika olisi viikolla 7.

Myös parsonpentuja on suunnitelmissa alkukeväälle. Sijoituslikka Piitulle (R.Häjy) odotellaan juoksua alkavaksi aivan näinä päivinä. Tänään saatiin vielä lopullinen "naimalupa" sulholle kun isäkandidaatti, Tsekkipoika Busse (Beau Buster Brenn Mill) sai silmä- ja polvitarkastuksesta terveen paperit. Piitu kävikin jo toisessa silmätarkissaan joulukuussa ja terve oli edelleen. Toiveissa olisi siis saada reippaita jahti- ja harrastuskavereita keväälle. Kotisivuille tulossa suunnitellusta pentueesta tarkempaa tietoa lähipäivinä.

Hieno vuosi takana - toivottavasti yhtä hieno edessä!

Vuosi 2013 oli hyvä vuosi! Yksi suurimpia ilonaiheita oli varmasti terveys <3
Omien koirien kanssa harrastaessa vuosi oli kyllä poikkeuksellisen antoisa myös. Omaan laumaan saatiin peräti viisi valiotitteliä. Kikalla ja Jallulla jäi valionarvot vielä yhden tuloksen päähän. Töitäkin on tehty, se on myönnettävä. Mutta mukava on ollut harrastaa! Siinä oppii omista koiristaankin NIIN paljon!

Eipä ole hassumpi vuosi ollut kasvateillakaan. Lämmin kiitos tästä kuuluu jälleen Maailman Parhaille kasvatinomistajille! Meillä on NIIN hyvä tiimi! <3
Eikä unohdeta niitäkään jotka ovat harrastelleet ja puuhastelleet omaksi ilokseen.

Tästä on hyvä jälleen jatkaa - nöyrin mielin ja ilolla.
Iloista, tulosrikasta ja antoisaa Uutta Vuotta kaikille! Terveyttä ja hyvää mieltä!
- Toivottaa Repoketun väki :)

Terveystuloksia

Kotisivut odottavat uudistumistaan. Siitä syystä ei tuo kasvattien terveystietokantakaan aivan ajantasalla ole pysynyt. Päivittelenpä siis uusia sivuja odotellessa tuoreimpia kasvattien terveystuloksia tänne.

L-beusseista on nyt kuvattu neljä kymmenestä. Loput ovat luvanneet kuvauttaa ensi vuoden aikana. Osa odottelee kahden vuoden ikää jolloin selkäkuvat saa virallisiksi. Kuvatut Leimu, Lysti, Doris (R.Lempi) ja Häjy (R.Luoti) ovat luustoltaan terveitä. Kyynärät kaikilla 0/0, lonkat Doriksella A/A, Lystillä A/B ja Leimulla B/B. Lystiltä tutkittiin myös silmät ja ne olivat terveet. Häjyn lonkat lähti kuvanneelta lääkäriltä A/A:na ja kyynärät terveenä. Kennelliiton lausuntoa ei ole vielä tullut.

Kahdelta sisaruksista, Lystiltä ja Dorikselta, löytyi selkänikamia 12+8, kun normaali määrä on 13+7. Tämä oli itselleni uusi löydös. Kuvanneet lääkärit käyttivät termiä nikamasiirtymä. Aika-ajoin näitä kuulemma löytyy, mutta harvoin tulee esille jos koko rankaa ei kuvata ja varsinkaan nikamia tarkemmin lasketa. Tärkeintä kuitenkin että molemmilla selkä on muuten täysin terve ja nikamat oikea-asentoiset. Kuvanneet ortopedit olivat molemmat sitä mieltä ettei tällä löydöksellä ole koiran itsensä kannalta mitään merkitystä. Selän toiminnan kannalta on aivan yhdentekevää onko koiralla 12 vai 13 kylkiluuta. Samaa mieltä oli myös ell Ventelä kun häneltäkin asiaa konsultoin. Leimulla ja Häjyllä nikamamäärät olivat normaalit ja selät puhtaat. Mielenkiinnolla odotellaan loppupentueen kuvaustuloksia.

Näistä(kin) löydöksistä päästään jälleen mielestäni siihen suositukseen: "Hyvät beussiharrastajat ja eritoten kasvattajat: Kuvauttakaa koirienne selät. Varsinkin jalostuskoirilta!"

Parsonkasvateista loppuvuoden aikana on silmätarkastettu Upi (R.Guru), Fanni (R.Gaga), Hertta (R.Fireball) ja tuoreimpana Piitu (R.Häjy) - kaikki silmiltään terveitä. Upilta, Fannilta ja sisko-Deviltä (R.Gini) tutkittiin myös polvet tuloksella 0/0. Piitun tulos tarkoittaa nyt sitä ettei estettä astuttamiselle tammikuulla ole terveydenkään puolesta :)

Muita terveysongelmia ei tietooni ole kasvattien osalta onneksi viime aikoina tullut. Myös omat koirat ovat saaneet olla terveinä. Jopa Mosku-venakolla syksyllä todettu spondyloosi on onneksi pysynyt oireettomana eikä ole vielä rajoittanut koiran käyttöä.

R.I.P. Pipa

Ei se koko vuosi sentään pelkkää ruusuilla tanssimista ja menestystä ole ollut kasvattajan arjessakaan. Mukaan mahtuu haikeutta ja murhettakin. Viikko sitten kasvattini Pipa (R.Dharma) lähti sateenkaarisillalle aivan liian varhain - vain vajaan kuuden vuoden iässä. Pipahan oli sijoitusnarttuni ja L-pentueen emä. Tämän koiran vaiheita tuli seurattua hyvinkin läheltä ja paljon, joten siksi Pipan poismeno tuntui koskettavan erityisesti :(

Syy Pipan tilanteeseen alkoi keväällä, jolloin metsälenkillä juostessaan toisen koiran kanssa Pipa ojan yli hypätessään törmäsi pahasti ojan penkkaan. Ojasta Miia Pipan tuskissaan löysi ja eläinlääkärille kävi tie. Ruhjeiden lisäksi löytyi varpaasta murtuma, jota hoidettiin. Ontumista jatkui kuitenkin vaihtelevasti pitkin kesää. Välillä koira oli parempi, välillä huonompi. Hierottiin, tutkittiin, kuvattiinkin - löytämättä mitään vikaa. Syksyn kokeita ennen Pipa kieltäytyi hyppäämästä estettä ja alkoi vingahdella aika-ajoin. Rasituksen jälkeen oli kipeämpi. Osteopaatin käsittelyssä koira meni huomattavasti kipeämmäksi ja niinpä ranka kuvattiin uudelleen isommalla klinikalla ja perusteellisemmin. Syy vaivoihin löytyi lopulta. Kaularangan toinen nikama, C2, oli sijoiltaan ja taivutuksessa painoi pahasti hermoon. Vamma traumaperäinen, muuten ranka puhdas; korjaaminen mahdotonta ja ennuste huono. Kansankielellä Pipalta meni kevään tapaturmassa "niskat nurin".

Kipulääkkeillä mentiin jokunen viikko. Tilannetta se ei toki mitenkään muuttanut - ainoastaan paransi hiukan elämänlaatua loppuajasta. Viimein viikko sitten tuli aika päästää Pipa, joka rakasti juoksemista enemmän kuin mitään muuta, juoksemaan kivuitta autuaammille maille. <3

Osanottoni vielä Miialle. Suurkiitos Pipan hoitamisesta parhaalla mahdollisella tavalla! Pipa vietti varmasti parhaan mahdollisen elämän!

Samana päivänä kun sain uutisen Pipan lopullisesta lähdöstä, tuli toinenkin suru-uutinen koskien kasvattiani. Tämä toinen oli joutunut pahaan tappeluun ja taisteli hengestään erittäin pahoin loukkaantuneena. Kaksi päivää tällä koiralla meni hämärän rajamailla ja ennuste näytti jo erittäin huonolta. Sitkeä sissi päätti kuitenkin olla antamatta periksi ja alkoi toipua. Nyt tilanne on jo hyvä ja koira palannee lähes täysin ennalleen. Onneksi!!

 

 

 

 



Loppuvuoden kuulumisia

Aikaa vierähti melko tovi edellisestä päivityksestä. Tämän ajan kuulumiset voisi otsikoida vaikkapa edellisen tapaan. Marras-joulukuu on pitänyt sisällään lähinnä jahtia, uusia valioita ja tulevan suunnittelua :)

Marraskuun alku käynnistyi hienolla tuloksella kun nuori neiti Ansa (R.Murina) jatkoi vakuuttavaa työtään keinoluolilla. Kolmannesta kokeesta tulos A47 ja Luo1. Nyt puuttuu käyttövaliosta enää se pakollinen näyttelytulos :). Ansa on osoittanut toimivuuttaan mukavasti jo jahdissakin syksyn kuluessa. Seuraavaksi sitten kohti Lume-kokeita kun kokemusta karttuu.

Marraskuun puolivälissä oli vuorossa jahtilomaviikko nro1. Viisi päivää kului rattoisasti luolajahdissa terrien kanssa Hyvinkäällä ja Tammisaaressa. Hyvinkäällä mukana olivat Ruotsalaisystävämme, joiden kanssa vietimme laatuaikaa vuorostaan Suomen jahtimailla. Saalista saatiin ja mukavaa oli! Ja tulipa Ruotsiin yksi uusi Suomen metsästysvaliokin, kun saksanterri Iris suoritti Lume-kokeen vakuuttavasti.

Viikonloppu jatkettiin Tammisaaressa, josta kolmen päivän saaliiksi 11 supia ja 2 mäyrää. Reissun parasta antia oli varmasti nuori herra Paavo (R.Gangsta), josta on kehkeytynyt tasaisen varmasti toimiva pyyntikoira.

Yksi Paavon saaliista

Marraskuun loppuun mahtui toisenlaistakin jahtitunnelmaa. Moskun kanssa osallistuttiin venäjänajokoirien jänismestaruuskokeisiin Nurmekseen. Tuuria ei oikein ollut matkassa. Keli oli rapsakka ja jänikset pinkoi kuin viimeistä päivää heti kuulumattomiin. Kahteen kertaan jouduttiin erä keskeyttämään kohtuuttoman häiriön vuoksi vieraan koiran tultua Moskun ajoon. Kolmatta jänistä Mosku kuitenkin kyyditsi mukavasti sen minkä aika riitti. Tulokseen ei ajominuutit riittäneet, mutta sijoitus 8/13. Mielestäni keskivertokoiralle keskivertosijoitus. Mutta mukava kokemus oli!

Jahtilomaviikko nro2 lopeteltiin viikko sitten. Sunnuntaina suunnattiin jälleen Tiinan ja Anun kanssa laivalla Ruotsiin, jossa Delsbon kylässä jahtia oli luvassa viime vuotiseen tapaan maanantaista torstaihin. Reissu oli kerrassaan uskomattoman onnistunut kaikin puolin! Kelit suosivat ja kettuja riitti ihmeteltäväksi asti. Maanalta löydettiin kaikkiaan viisi kettua ja samalla päästiin kokeilemaan metsästyskokeita koirillamme, koska kaksi tuomaria oli jahdissa mukana koko ajan.

Kyllähän Ruotsin ketut Suomalaista käskytystä uskoivat, eikä koiria meidän tarvinnut hävetä. Kotiin tuomisina oli torstaina hyväksytty metsästyskoe viidellä koiralla! Ruotsin metsästysvalioiksi siis leivottiin Eki (R.Ego) ja äitinsä Siru, sekä F-pentujen isä Peksu. Tulokset tuli myös Anun Rikolle (R.Enrico) ja Erinille. Näillä kahdella valioituminen odottelee Suomen tuloksia ensin. Mutta olihan reissu! Näiden viiden ketun lisäksi ehdittiin kaivaa vielä mäyräkin Rikon hyvällä työskentelyllä. Mukava oli nähdä myös Sirun tyttö Kettu (R.Kersantti-Karoliina). Hurmaava, ja mikä parasta - toimiva tyttö on Ketusta kasvanut. Jahtikuvia Ruotsin reissulta löytyy galleriasta: http://repoketun.kuvat.fi/kuvat/Jahtikuvat/Delsbo,+Ruotsi+2.-5.12.2013/

Laatuaikaa Ruotsissa

Viikonlopuksi ajelin vielä Tammisaareen jahtia jatkamaan melkoisen Repokettu-lauman voimin. Ja milläpäs muulla se Suomen jahtikaan perjantai aamuna alkoi kuin ketulla Tuitulle (R.Cherry Berry) :). Mukana jahdissa olivat omien koirien lisäksi myös Paavo (R.Gangsta) ja isänsä Juhani, Pastori (R.Firecracker), nuoriso Metka (R.Metka) ja Nelli (R.Myrsky), sekä Teron mäyräkoirat. Tällä kokoonpanolla harvennettiin paikallista petokantaa 8 supin, yhden ketun ja yhden mäyrän verran. Ja olihan taas mukavaa!! Ritu alkaa myös herätä riistalle mukavasti. Sekin tuli Tammisaaressa huomattua.

...Ja laatuaikaa Suomessa

Kuulumisia sitten vielä beussirintamaltakin. Suunnitellun pentueen emä Iita (R.Iso-Iita) ehti tekaista vielä viimeisen valionarvoon vaadittavan Toko:n ykköstuloksen muutamaa päivää ennen juoksun alkua. Viikko sitten Oiva-sulhon luona vieraili siis Suomen nuorin tottelevaisuusvalio-beussi ;).
Iitan ja Oivan treffit sujuivat onnistuneesti, joten jos kaikki etenee suunnitelmien mukaan, odotamme beussi-ipanoita syntyväksi viikolla 7. Pentueesta lisätietoa omalla sivullaan: http://www.repoketun.com/pentue_Iso_Iita.htm